Kuvia 2

Täältä löytyy erään matkalaisen upea kuvakavalkaadi.

http://mpmatkat.kuvat.fi/kuvat/PeterPanBike+-+Oi+Odessa+2013/

Kuvia

Päivä 11 -Turku

Ruuhkaisen aamupalan jälkeen kamat kasaan ja autokannelle. Mopot pääsi ensimmaisenä ulos laivasta, ulkona parkissa kättelimme ja kiittelimme toisemme ja itse kukin lähti tahoillensa.

Villi arvaukseni on että oli tästä reissusta juuri nyt mitä mieltä tahansa, sen jälkihehku tulee olemaan kuitenkin positiivinen. Tästä tuli pidempi kuin alkuperäisvisioissa, 5395 km Helsingistä Turkuun. Ei ollut välillä helppoa, kaikkea muuta, läpi mentiin silti ja tultiin kotiin monenlaisia kokemuksia rikkaampana.

Tähän vaikenee 2013 Uimaretki Odessaan.

Päivä 10 - Karlskrona-Kalmar-Tukholma

Svea mamma otti meidät vastaa aurinkoisessa, joskin etelän lämpöön tottuneelle melkoisen viileässä eli n. 17 asteen vaatimattomassa lämmössä. Etelän vetelä oli aivan shokissa, siis minä.
Etelä-Ruotsin siisteys, kauneus ja se kaikki yllättää aina ja varsinkin nyt kun oltiin nähty myös toisenlaisia oloja. Ihan kuin ois nukkekoteja suurenneltu ja ne ripoteltu huoliteltuun, vanhaan kulttuurimaisemaan. Siihen vielä lisättynä aurinkoinen ja rauhallinen lauantaiaamu, niin kaikki on niin härligt, snyggt och lagom.

Matkalla bensa-asemalla oli pieniä pumpun käynnistysvaikeuksia ja elehdin siinä apua alkuasukkaalta, ja pian saatiin tankkaus käyntiin. Se kaveri rupes sit siinä juttelemaan niitä näitä ja mä kuuntelin ja heittelin väliin Solsidanista kuulemiani sanoja vaikken tiedä niiden merkitystä. Viimein se jannu lopetti, heilautti kättää ja lähti. Nyt mää luulen, et mun matkakaverit luulee, et mää osaan ruotsia. Ei haittaa, antaa niiden luulla vaan, ei ne siitä rikki mee.

Matka eteni oikein mukavissa merkeissä, on se vaan niin kaunis tuo rantatie ja kiva. Pysähdyksen pidimme oikein kivalla kahvipaikalla, kaffe och pulla kaikille ja pensaa tankkiin. Pian edettiin taas ja Tukholma alkoi jo lähestyä vaikka aikaa oli vielä runsaasti, joten kävimme hieman ruotsalaistyyppistä neuvottelua siitä miten kuluttaisimme aikaa.
Siinä kesken neuvonpidon eräällä matkalaisella alkoi itää ajatus siitä että hän menisikin Turun sijasta Helsinkiin ja me oikein pidimme siitä aiheesta kahdenkeskinen palaverin hieman sivummalla. Se palaveri oli melko lyhyt joskin lämminhenkinen ja hän tunteellistui siitä niin kovin että lähti samantien yksin kohti Helsingin lauttaa. Niin ne asiat selviää kun puhutaan.

Jälkeenjääneiden seurue surautti nautiskellen pitkin pieniä teitä kohti Södertäljeä, kävimme täyttämässä tankit bensakimpan piikkiin kalliimmalla ruotsibensalla, pientä purtavaa ja normaalit ruokajuomat.

Tukholman Värtän satamaan saavuimme hyvissä ajoin matkanjohtajan vastakkaisista ponnisteluista huolimatta. Kiitokset Matti S. ja Marko. Lautalla syötiin taas hyvin, ja osa meistä näki illan kabaree-esityksenkin ennen nukkumaanmenoa. Kiva on painaa päätä tyynyyn tietäen että aamulla koto-Suomi ottaa poikansa vastaa. 545km.

Päivä 9 - Krakova-Lodz-Gdynia

Moottoritiepäivä Krakovasta Gdyniaan, joka on itämeren satamakaupunki, Gdanskin ja Sopotin kolmoiskaupungin pohjoisin osa. Sileää asfalttia, matka eteni kuin hyvin tansittu bossanova.
Puola on pääasiassa todella tasainen maa, kylät ja kaupunkikeskittymät vaihtelevat pitkin matkaa. Ei tästä maasta pysty paljon sanomaan matkaenduron selästä kun vauhtia on ja pausseilla heti kun tuun viimeisenä vessasta ja oon saanut maksettua kaikkien pensat ja muut jutskat niin jo yksi tai toinen sanoo jo että mennään, mennään. Joo sanon mä ja mennään taas. Meno siis maittaa, kiitos siitä mm. hieman pyylevälle pojalle, mun letkuapinakaverille.

Paljon viljelyksiä, paljon tasaista maata. Osa A1-tiestä on vieläkin vanhaa kaksisuuntaista ja ruuhkaista osuutta, uutta tosin rakennetaan rinnalla. Näillä osuuksilla sai harjoittaa virkistävää ohittelukulttuuria, joskin monet autoilijat väistää todella hyvin ja näin avaavat kaistan motoristeille.
Maailman vanhimman ammatin edustajia esiintyi tietyillä metsäosuuksilla, näin arvelimme ajonopeudella, tämä on siis luulo eikä tieto.

Saavuimme ajoissa Gdynian satamaan, loppupään ruuhka pitkin vastaantulevaa kaistaa ohittaen. Hieman odottelua ennen laivaan siirtymistä, hytit jakoon ja hyvään seisovaan pöytään porukalla. Elämä tasaantuu ja juttu lentää. Nyt on jo hieman voiton makua tässä hommassa.
Lautalla Gdyniasta kohti Ruotsin Karlskronaa. 669km.

Päivä 8 - Vasarosnamely (Unkari)-Kosice (Slovakia)-Zakopane-Krakova (Puola)

Paikallinen aamiaismunakas oli oikein maittava, muista ominaisuuksista oli iltapäivän mittaan moni samaan mieltä. No, ei siit sen enempää. Siis vatat kuralla, hups, nyt se lipsahti koko mualiman tietoon.
Täydellinen ajokeli siivitti menoamme kohti Slovakiaa. Mun on varmaan jotenkin silmä turtunut näinä päivinä, kovin on saman oloista maisema, tai sitte me ajetaan ko hullut ja mä ennää mittää nää. Romanivähemmistöä näyttää olevan monessa maassa ja olot ei vaikuta ihan maailman parhailta, paljon joutilasta porukkaa omissa lähiöissään, tienvarsikauppaa, mm. sieniä kauppasivat he. Karua touhua.
Slovakiaan tultaessa alkoi maasto kumpuilemaan enemmän, liene kyseessä Tatra-vuoriston joitain osia. Kosicessa kävimme tankilla ja kakilla, ja joukot hajaantui kahteen osaan, osa ei halunnut lähteä vetämään mutkatietä vatsavaivojen vuoksi. Mun ryhmä lähti kohti Spisske Novi Ves, eli siis mutkatielle, ensin piti kuitenkin ottaa viiden minuutin rattoisa rupattelu poliisin kanssa ryhmityssäännöistä. Sitten alkoi tie kiemurtelemaan ylöspäin, kuten myös suupielet. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja seurueen pienentyminen antoi myös tilaa sooloilulle. Tosi kiva pätkä.
Sen jälkeen mopot kohti Puolaa ja Zakopanea jossa meillä oli treffit muun ryhmän kanssa. Herkkutiet vaan parani, siis oikeesti komia reitti ja täydellinen sää. Zakopane on Puolan tunnettu talviurheilukeskus, hurjasti populaa oli kyllä siellä nytkin, meille ei selvinny mitäs he siellä puuhasteli. Sitten vielä pienen lenkin kautta kohti pohjoista ja Krakovaa. Hotelli Iibiksen keittiömestarin menun syötyämme  tuli väsy eli me lähdimme nukkumaan vähän ennen puolta yötä. Tälläkin päivällä oli mittaa ihan tarpeeksi. 502km, Krakova, Puola.

PS. kameran asetukset oli koko päivän sekaisin, omat kuvat käyttökelvottomia, muiden kuvia ehkä seuraa myöhemmin.

Päivä 7 - Gura Humorului-Bistrita-Satu Mare-raja Unkariin-Vasarosnamely

Selkeästi hyvä päivä. Aamulla starttasimme vasta klo 9 tihkusateen saattelemana. Sade kuitenkin loppui pian ja pääsimme vetämään kuivaa sileää asfalttia. Muutama kevyt serpenttiininousu on kieltämättä kivaa kun koneissa on voimaa ja kuskit laatuluokkaa; )
Päivä lämpeni niin että oli pakko keventää varustuksia, taas mentiin hellelukemissa. Iltapäivän alussa taivaanrannassa satoi lujaa, joten otimme siihen saumaan lounaspaussin, lounasravintola Pensiunea Cristina, tel. 07 45 641 678, puhelinnumero ihan varulta jos joku kulkee juuri sielläpäin ja haluaa varata pöydän, lounas 12 paikallista pelimerkkiä. Vatsat pulleina lähdimme sateeseen polkemaan eteenpäin, kas sinne on menevän mieli. Ennen Satu Marea puikkasimme sille vanhalle tielle joka kulkee siinä uuden rinnalla. Benziiniä tankkiin, rajanylitys Romaniasta Unkariin, ja kerta vetäisyllä hotelliin. Perillä klo 18 paikallista aikaa. Himppa kevyempi päivä kuin eilen, tosin tämä on vain oma, subjektiivinen arvioni.
Tänäänkin on illallinen, joten eikun menoks. 445km, Vasaronamely, Unkari.